elamaajasattumuksia Uusi MunBlogi.com -sivusto

8.5.2019

Uusia unelmia

Filed under: Yleinen — Avainsanat: , , — annihamalainen @ 01:28

Nyt, kun kirjoitan, on yö, mutta en vaan saa unta. Tässä alkuviikosta sain nimittäin kuulla mullistavia uutisia ja haluaisin uskoa, että tuo otsikko kävisi nyt vihdoin ja viimein toteen, mutta katsotaan. 🙂 Minulla nimittäin loppui sopimus siellä työtoiminnassa, jossa olin elokuusta viime viikon lopulle asti. Se oli siis se kuntouttava työtoiminta, josta olen täälläkin vähän puhunut aiemmin. Ihmettelinkin vähän sitä, etten ollut saanut työvoimatoimistoon kutsua uuteen tapaamiseen. Kun asiasta paniikissa soitin maanantaina työvoimatoimistoon, sieltä sanottiin, ettei voida tehdä uutta sopimusta, koska olen mukana tällaisessa Nuoret kohti työtä-hankkeessa, ja tämä taas ei ole mahdollista, jos olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Näin minä tämän ymmärsin. Eli suomennettuna kaksi tulevaa viikkoa en tee yhtään mitään, paitsi liikun (ja yritän hioa taekwondotekniikat kuntoon vyökoetta varten.) Jos mun elämäntilanne (rahallisesti) ja muutenkin olisi toinen, niin voisin muuttaa pk-seudulle, mutta koska se nyt on mikä on, niin muutto ei edelleenkään ole ajankohtainen. Toisaalta rassaa tämä uinnista ja psykologilta tulomatkat, jotka kustantaa sen 19 e suunta, mutta kun ei uskalla puhua ja on työtön, niin, minkä sille voi. Tosin olen todistanut ainakin kaksi myyttiä paikkansapitämättömiksi: 1. Olen valmistunut kodinhuoltajaksi näkövammaisena henkilönä 2. Harrastan taekwondoa, joka todellakin vaatii näköaistia. Okei, tiedän ainakin yhden toisenkin näkövammaisen, joka on valmistunut kodinhuoltajaksi. Vielä, kun oppisi avaamaan suunsa ylipäätään joskus ihmisten seurassa. Joskus se onnistuu, mutta vieläkin on tilanteita, jolloin se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Siitä mä pidin tuossa kuntouttavassa, että siellä oli sitä juttelua. Noissa harrastuksissa se on vähän sitä, että äänekkäämmät vievät keskustelua ja jos hiljaisena yrität sanoa jotain väliin, niin sitä ei joko kuulla tai huomioida. Taekwondossa meillä on sitä paitsi enemmistökielenä ruotsi, jota en ymmärrä. Uinnissa taas osa meidän ryhmäläisistä näkee niin heikosti, etteivät he välttämättä huomaa, jos joku hiippailee lähellä eikä sano mitään. Kyllä, elämä on joskus hankalaa. Haluaisin edelleenkin sanoa, ettei minua kannata pelätä. Minulle voi puhua aivan normaalisti, ymmärrän pääsääntöisesti kaiken, mitä minulle sanotaan, minun omassa puheentuotossani vain on hitautta.

Kiitos, jos luit ja hyvää viikkoa! 😉

19.4.2019

Uintikisat ohi!

Filed under: Yleinen — Avainsanat: — annihamalainen @ 00:10

Heippa taas!

Toissa viikon sunnuntai oli jännittävä päivä, koska osallistuin elämäni ensimmäisiin uintikisoihin. Ne pidettiin Espoonlahden uimahallissa. Meitä oli siellä yhteensä neljä joukkuetta. Minä uin yhden matkan, 50 m rintauintia. Sen lisäksi uin meidän viestijoukkueessa. Kisoissa ei ollut omalta osaltani kauheasti kehuttavaa, koska tein virheen heti aloittaessani oman suoritukseni, tein nimittäin kaksi vapaauinnin käsivetoa, vaikka tarkoitus oli mennä tosiaan rintauintia. No, vahinkoja sattuu kaikille ja nämähän olivat ensimmäiset uintikisat, joissa olin. Joten ei jäänyt harmittamaan. Viestissä tuli kuitenkin pronssia ja kokonaisuudessaan paransin aikoja. Joten kiitos niille ihmisille, jotka houkutteli mut tuonne, koska muuten mä oisin varmasti jättänyt väliin.

Mulla on tässä kuussa tapahtunut/ tapahtumassa ihan huikeita asioita ja nyt muutenkin tuntuu että elämä kantaa. Nyt on esimerkiksi tulossa pääsiäinen ja valon määrä lisääntyy ja lisääntyy. Kiitos, kun luit ja hyvää pääsiäistä kaikille. 🙂

29.3.2019

Ahditava kauppareissu, josta selvisin!

Filed under: Yleinen — Avainsanat: , — annihamalainen @ 23:18

Hei taas!

Tällä viikolla on ollut sekä hyviä että huonoja päiviä ja minulle tapahtui tuossa torstaina ruokakaupassa yksi kohtaaminen, jota haluaisin purkaa ja päätin siksi kirjoittaa postauksen aiheesta ihmisten ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan. Kaikkihan me olemme jotenkin erilaisia, joko näkyvästi tai sillä tavalla, ettei sitä niin helposti huomaa. Siinä ei ole todellakaan mitään väärää, jos esimerkiksi sinulla on silmälasit, olet vähän pyöreämpi tai tummaihoinen. Tai jos sinulla on ongelmia mielen asioiden kanssa. Itseltäni löytyy näkövamma, tarkemmin sanottuna vaikea-asteinen heikkonäköisyys ja puheentuoton ongelma. Kumpikaan näistä ei näy päällepäin normaaleissa olosuhteissa. Näkövamma näkyy siinä, että käytän valkoista keppiä hämärällä/ pimeällä ja joudun käyttämään kiikaria esim. aikataulujen/ reittien katsomiseen näyttötauluilta. Puheentuoton ongelma näkyy useimmiten sellaisissa tilanteissa, joissa kohtaan yllättäen jonkun ihmisen tai ensimmäistä kertaa jonkun uuden ihmisen. Niissä tilanteissa menen yleensä täysin lukkoon. En pysty ennakoimaan näitä tilanteita, voi kunpa pystyisinkin, elämä olisi paljon helpompaa silloin.Mutta asiaan.

Menin siis ihan normaalisti ruokakauppaan ja kaikki sujui ihan hyvin leipäosastolle asti. Siellä kuulin takaani äänen, joka puhui minulle. Käännyin toki hämmästyneenä ympäri ja tajusin miltei samantien, että siinähän seisoo entinen kiusaajani. Asiasta on toki aikaa ainakin yhdeksän vuotta, mutta jokainen, joka on koskaan kokenut minkäänlaista kiusaamista varmasti tietää, että kiusaaminen, oli se mitä tahansa, voi jättää pahimmillaan loppuelämän mittaiset arvet. Tämä entinen kiusaajani alkoi siinä sitten kysellä elämästäni, mitä teen, missä asun ja näin. Ja minä kerroin, että valitettavasti tällä hetkellä olen työttömänä ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Tuohon asumisjuttuun vastasin vain, että keskustassa, koska en halunnut tarkkaa osoitetta hänelle sanoa. Koko ajan oli sellainen tunne, että hän ois voinut koska tahansa sanoa minulle jotain loukkaavaa. Lopulta hän sitten kysyi, että miksen hakisi kauppaan toihin? Mä siinä vähän naurahdin, että ootko nyt ihan tosissasi? Että minä puolisokeana kaupassa töissä? Halusin tottakai demonstroida väitettäni sille, miksi kukaan kaupan alan työnantaja ei haluaisi palkata minua otin hyllystä tuorejuustopurkin käteeni ja aloin tutkia, että mitä tuorejuustoa se on. (Tässä kohtaa huomautan, että teen tätä normaalistikin sellaisten tuotteiden kohdalla, joista en heti hahmota mitä ne ovat.) Tässä kohtaa sitten sanoin löytäneeni etsimäni ja jatkavani matkaani.

Tämä kohtaaminen jätti mulle kyllä sellaisen olon, että uskallanko enää mennä tuohon kyseiseen kauppaan, se ei olisi kuitenkaan mikään maailmanloppu, koska onneksi se ei ole mun lähikauppa, mutta se on edullisempi, kuin lähikauppani. Ongelma ei olisi näin massiivinen, jos kyseessä olisi Turku tai Helsinki, mutta koska tämä tapahtui 8 400:n asukkaan Hangossa, niin siksi suhtaudun asiaan näin. Ja myös siksi, että olen edelleen arka puhumaan ylipäätään muille kuin perheenjäsenille ja psykologille.

Onko teille käynyt samankaltaisia asioita ja jos on, niin miten olette selvittäneet ne? Saa myös kertoa, mitä ajatuksia tämä postaus herätti. Ollaan rohkeasti omia itsejämme! Hyvää viikonloppua kaikille. 😉


Hei! Päätin aloittaa blogaamisen erään ystäväni innoittamana. Ja myös siksi, että minulla on niin tärkeitä aiheita, joista haluan puhua. Ajatus blogin pitämisestä syntyi oikeastaan jo viime syksynä, mutta silloin se jäi vain ajatuksen tasolle, mutta nyt koen olevani valmis hyppäämään uuteen ja tuntemattomaan… Katsotaan, mitä tästä tulee. Näin aluksi voisin vähän kertoa itsestäni, eli olen nuori 23-vuotias nainen ja asun Suomen etelässä eli Hangossa.:) Olisin kyllä halunnut valmistumisen jälkeen muuttaa pääkaupunkiseudulle ja asuinhan mä Järvenpäässäkin huimat 11 kuukautta, mutta sitten tapahtui vähän asioita, joiden takia koin parhaimmaksi muuttaa takaisin, olen siis paluumuuttaja, Mutta ehkä vielä joskus muutan pk.seudulle… :) Harrastuksina tällä hetkellä (käytän tätä termiä, koska ne tuntuvat vaihtuvan vuoden välein) :) uinti ja taekwondo. Lisäksi olen aloittamassa vapaaehtoisena Hangon nuorisotalolla tulevana perjataina, siis huomenna, jee, pelottaa vähän, mut enköhän mä selviä siitä. Asun yksin, minulla ei ole lemmikkejä tai muitakaan elämänkumppaneita. Minulla on kolme pikkusiskoa ja vanhempani asuvat yhdessä. Heillä on kolme kissaa. Olen valmistunut muutama vuosi sitten kodinhoitajaksi, mutta työpaikkaa ei ole, eikä myöskään toista opiskelupaikkaa, koska minulla on puheentuottamisongelma. Voin kertoa tästä asiasta enemmänkin tässä blogissa, koska olen huomannut, että ihmisillä on ennakkoluuloja sitä kohtaan, tai kaikki eivät osaa suhtautua siihen oikein. Tämän lisäksi minulla on näkövamma, josta myös tulen kirjoittamaan, koska miksi en. Nämä kummatkin asiat ovat osa minua ja sillä selvä. :) Kommentoikaa ihmeessä, millainen tämä aloituspostaus on.

Filed under: Yleinen — annihamalainen @ 21:53

23.3.2019

Aloitus, toukokuuta 10, 2018

Filed under: Yleinen — Avainsanat: , , — annihamalainen @ 23:54

Hei!

Päätin aloittaa blogaamisen erään ystäväni innoittamana. Ja myös siksi, että minulla on niin tärkeitä aiheita, joista haluan puhua. Ajatus blogin pitämisestä syntyi oikeastaan jo viime syksynä, mutta silloin se jäi vain ajatuksen tasolle, mutta nyt koen olevani valmis hyppäämään uuteen ja tuntemattomaan… Katsotaan, mitä tästä tulee.

Näin aluksi voisin vähän kertoa itsestäni, eli olen nuori 23-vuotias nainen ja asun Suomen etelässä eli Hangossa.:) Olisin kyllä halunnut valmistumisen jälkeen muuttaa pääkaupunkiseudulle ja asuinhan mä Järvenpäässäkin huimat 11 kuukautta, mutta sitten tapahtui vähän asioita, joiden takia koin parhaimmaksi muuttaa takaisin, olen siis paluumuuttaja, Mutta ehkä vielä joskus muutan pk.seudulle… 🙂 Harrastuksina tällä hetkellä (käytän tätä termiä, koska ne tuntuvat vaihtuvan vuoden välein) 🙂  uinti ja taekwondo. Lisäksi olen aloittamassa vapaaehtoisena Hangon nuorisotalolla tulevana perjataina, siis huomenna, jee, pelottaa vähän, mut enköhän mä selviä siitä. Asun yksin, minulla ei ole lemmikkejä tai muitakaan elämänkumppaneita.  Minulla on kolme pikkusiskoa ja vanhempani asuvat yhdessä.  Heillä on kolme kissaa. Olen valmistunut muutama vuosi sitten kodinhoitajaksi, mutta työpaikkaa ei ole, eikä myöskään toista opiskelupaikkaa, koska minulla on puheentuottamisongelma. Voin kertoa tästä asiasta enemmänkin tässä blogissa, koska olen huomannut, että ihmisillä on ennakkoluuloja sitä kohtaan, tai kaikki eivät osaa suhtautua siihen oikein. Tämän lisäksi minulla on näkövamma, josta myös tulen kirjoittamaan, koska miksi en. Nämä kummatkin asiat ovat osa minua ja sillä selvä. 🙂 Kommentoikaa ihmeessä, millainen tämä aloituspostaus on.

1.2.2019

Moikka maailma!

Filed under: Yleinen — annihamalainen @ 15:31

Tervetuloa sivustolle MunBlogi.com. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Voit joko muokata tätä artikkelia tai poistaa sen ja aloittaa bloggaamisen.

Jos et ole tämän blogin rekisteröinyt henkilön, rekisteröi oma ilmainen blogi.

Powered by WordPress