elamaajasattumuksia Uusi MunBlogi.com -sivusto

8.5.2019

Uusia unelmia

Filed under: Yleinen — annihamalainen @ 01:28

Nyt, kun kirjoitan, on yö, mutta en vaan saa unta. Tässä alkuviikosta sain nimittäin kuulla mullistavia uutisia ja haluaisin uskoa, että tuo otsikko kävisi nyt vihdoin ja viimein toteen, mutta katsotaan. 🙂 Minulla nimittäin loppui sopimus siellä työtoiminnassa, jossa olin elokuusta viime viikon lopulle asti. Se oli siis se kuntouttava työtoiminta, josta olen täälläkin vähän puhunut aiemmin. Ihmettelinkin vähän sitä, etten ollut saanut työvoimatoimistoon kutsua uuteen tapaamiseen. Kun asiasta paniikissa soitin maanantaina työvoimatoimistoon, sieltä sanottiin, ettei voida tehdä uutta sopimusta, koska olen mukana tällaisessa Nuoret kohti työtä-hankkeessa, ja tämä taas ei ole mahdollista, jos olen kuntouttavassa työtoiminnassa. Näin minä tämän ymmärsin. Eli suomennettuna kaksi tulevaa viikkoa en tee yhtään mitään, paitsi liikun (ja yritän hioa taekwondotekniikat kuntoon vyökoetta varten.) Jos mun elämäntilanne (rahallisesti) ja muutenkin olisi toinen, niin voisin muuttaa pk-seudulle, mutta koska se nyt on mikä on, niin muutto ei edelleenkään ole ajankohtainen. Toisaalta rassaa tämä uinnista ja psykologilta tulomatkat, jotka kustantaa sen 19 e suunta, mutta kun ei uskalla puhua ja on työtön, niin, minkä sille voi. Tosin olen todistanut ainakin kaksi myyttiä paikkansapitämättömiksi: 1. Olen valmistunut kodinhuoltajaksi näkövammaisena henkilönä 2. Harrastan taekwondoa, joka todellakin vaatii näköaistia. Okei, tiedän ainakin yhden toisenkin näkövammaisen, joka on valmistunut kodinhuoltajaksi. Vielä, kun oppisi avaamaan suunsa ylipäätään joskus ihmisten seurassa. Joskus se onnistuu, mutta vieläkin on tilanteita, jolloin se on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Siitä mä pidin tuossa kuntouttavassa, että siellä oli sitä juttelua. Noissa harrastuksissa se on vähän sitä, että äänekkäämmät vievät keskustelua ja jos hiljaisena yrität sanoa jotain väliin, niin sitä ei joko kuulla tai huomioida. Taekwondossa meillä on sitä paitsi enemmistökielenä ruotsi, jota en ymmärrä. Uinnissa taas osa meidän ryhmäläisistä näkee niin heikosti, etteivät he välttämättä huomaa, jos joku hiippailee lähellä eikä sano mitään. Kyllä, elämä on joskus hankalaa. Haluaisin edelleenkin sanoa, ettei minua kannata pelätä. Minulle voi puhua aivan normaalisti, ymmärrän pääsääntöisesti kaiken, mitä minulle sanotaan, minun omassa puheentuotossani vain on hitautta.

Kiitos, jos luit ja hyvää viikkoa! 😉

Ei kommentteja »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress