elamaajasattumuksia Uusi MunBlogi.com -sivusto

29.3.2019

Ahditava kauppareissu, josta selvisin!

Filed under: Yleinen — annihamalainen @ 23:18

Hei taas!

Tällä viikolla on ollut sekä hyviä että huonoja päiviä ja minulle tapahtui tuossa torstaina ruokakaupassa yksi kohtaaminen, jota haluaisin purkaa ja päätin siksi kirjoittaa postauksen aiheesta ihmisten ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan. Kaikkihan me olemme jotenkin erilaisia, joko näkyvästi tai sillä tavalla, ettei sitä niin helposti huomaa. Siinä ei ole todellakaan mitään väärää, jos esimerkiksi sinulla on silmälasit, olet vähän pyöreämpi tai tummaihoinen. Tai jos sinulla on ongelmia mielen asioiden kanssa. Itseltäni löytyy näkövamma, tarkemmin sanottuna vaikea-asteinen heikkonäköisyys ja puheentuoton ongelma. Kumpikaan näistä ei näy päällepäin normaaleissa olosuhteissa. Näkövamma näkyy siinä, että käytän valkoista keppiä hämärällä/ pimeällä ja joudun käyttämään kiikaria esim. aikataulujen/ reittien katsomiseen näyttötauluilta. Puheentuoton ongelma näkyy useimmiten sellaisissa tilanteissa, joissa kohtaan yllättäen jonkun ihmisen tai ensimmäistä kertaa jonkun uuden ihmisen. Niissä tilanteissa menen yleensä täysin lukkoon. En pysty ennakoimaan näitä tilanteita, voi kunpa pystyisinkin, elämä olisi paljon helpompaa silloin.Mutta asiaan.

Menin siis ihan normaalisti ruokakauppaan ja kaikki sujui ihan hyvin leipäosastolle asti. Siellä kuulin takaani äänen, joka puhui minulle. Käännyin toki hämmästyneenä ympäri ja tajusin miltei samantien, että siinähän seisoo entinen kiusaajani. Asiasta on toki aikaa ainakin yhdeksän vuotta, mutta jokainen, joka on koskaan kokenut minkäänlaista kiusaamista varmasti tietää, että kiusaaminen, oli se mitä tahansa, voi jättää pahimmillaan loppuelämän mittaiset arvet. Tämä entinen kiusaajani alkoi siinä sitten kysellä elämästäni, mitä teen, missä asun ja näin. Ja minä kerroin, että valitettavasti tällä hetkellä olen työttömänä ja kuntouttavassa työtoiminnassa. Tuohon asumisjuttuun vastasin vain, että keskustassa, koska en halunnut tarkkaa osoitetta hänelle sanoa. Koko ajan oli sellainen tunne, että hän ois voinut koska tahansa sanoa minulle jotain loukkaavaa. Lopulta hän sitten kysyi, että miksen hakisi kauppaan toihin? Mä siinä vähän naurahdin, että ootko nyt ihan tosissasi? Että minä puolisokeana kaupassa töissä? Halusin tottakai demonstroida väitettäni sille, miksi kukaan kaupan alan työnantaja ei haluaisi palkata minua otin hyllystä tuorejuustopurkin käteeni ja aloin tutkia, että mitä tuorejuustoa se on. (Tässä kohtaa huomautan, että teen tätä normaalistikin sellaisten tuotteiden kohdalla, joista en heti hahmota mitä ne ovat.) Tässä kohtaa sitten sanoin löytäneeni etsimäni ja jatkavani matkaani.

Tämä kohtaaminen jätti mulle kyllä sellaisen olon, että uskallanko enää mennä tuohon kyseiseen kauppaan, se ei olisi kuitenkaan mikään maailmanloppu, koska onneksi se ei ole mun lähikauppa, mutta se on edullisempi, kuin lähikauppani. Ongelma ei olisi näin massiivinen, jos kyseessä olisi Turku tai Helsinki, mutta koska tämä tapahtui 8 400:n asukkaan Hangossa, niin siksi suhtaudun asiaan näin. Ja myös siksi, että olen edelleen arka puhumaan ylipäätään muille kuin perheenjäsenille ja psykologille.

Onko teille käynyt samankaltaisia asioita ja jos on, niin miten olette selvittäneet ne? Saa myös kertoa, mitä ajatuksia tämä postaus herätti. Ollaan rohkeasti omia itsejämme! Hyvää viikonloppua kaikille. 😉


Ei kommentteja »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress